Kaikki hienot tarinat alkavat synkästä ja myrskyisestä yöstä – lähes tätä ohjetta noudatellen alkoi Bradonkin taival. Synkeänä, räntäsateisena iltana marraskuussa 2015. Olin käymässä Espoossa suorittamassa RAP-tenttiä. Samalla suunnalla liikkui myös toinen perustajaosakkaamme Tuomas Hokkanen, joka oli suorittamassa kansainvälisen hitsausinsinöörin tutkintoa. Olimme sopineet tapaavamme Espoossa ja allekirjoittavamme perustamissopimuksen siellä, kun maailma on veljekset heittänyt eri puolille Suomea töiden perässä.
Pääsin tentistä Dipolissa pimenevään iltaan ja soitin Tuomakselle, missä nähdään, että saadaan papereihin nimi. Eikö tämä hätäinen mies ollutkin jo hyökännyt ajamaan kohti Turkua, koska sää oli huono, ilta pimeni ja nuorikko odotti kotona. Sovimme, että hän pysähtyy lähimmälle huoltamolle 1-tien varrelle ja minä poljen omalla autolla perässä sinne. Paikaksi valikoitui jostain syystä Veikkolan Neste-asema. Kun saavuin pihaan, ilta oli pimeä ja räntää satoi kiitettävästi. Pimeyden keskellä huoltoasema toi mieleen Edward Hopperin kuuluisan maalauksen Nighthawks.
Menimme sisälle kahvioon ja päätimme ottaa kahvit ja viinerit ”juhlan” kunniaksi. Tarjottimen kanssa pöytään kävellessä tuli mieleeni enemmän Aki Kaurismäen elokuvat kuin amerikkalaiset maalaukset. Pöydissä istui ihmisiä, jotka näyttivät siltä kuin he eivät niiltä paikoiltaan olisi vuosiin siirtyneet. Vaikka tuolloin ei enää saanutkaan tupakoida sisätiloissa, voisimme kummatkin Tuomaksen kanssa vaikka vannoa, että tilassa leijui savu kuin suoraan Kaurismäen elokuvasta.
Siinä kahvia ja jo vähän kuivahtaneita viinereitä syödessämme allekirjoitimme asiakirjat ja Brado oli syntynyt. Nyt pitäisi enää vain tehdä ilmoitukset Patentti- ja rekisterihallitukselle, maksaa pääomat, yms. toimet, mitä silloinen byrokratia vaatikaan. Tuolloin ajattelin, että vaikein oli tällä ohi – yrityksellä oli nimi ja papereissa nimet. Ehkä siltä erää, mutta myöhemmin tuli vastaan asioita, jotka olivat haastavampia.
Miksi sitten perustimme yrityksen? Kun työskentelin entisen työnantajani leivissä, lupauduin tekemään sivutoimisesti tutuille insinööritoimistoille laatujärjestelmien konsultointia, jotta he saavat haettua RALA ry:ltä järjestelmiin sertifioinnit. Tuttu yrittäjä sanoi tuolloin, että perusta ihmeessä yritys, että omat ja yrityksen kulut eivät mene sekaisin. Tuumasta siis toimeen. Tuomas oli ja on laadunvarmistuksen armoitettu ammattilainen konetekniikan puolella ja puhuttiin, että voisihan hän halutessaan tehdä oman alansa töitä samalla yrityksellä. Niinpä paperit kasattiin tällä periaatteella.
Miten tästä siis muodostui tämä rakennusalan konsulttiyritys, joka on pärjännyt kilpailussa isoja vastaan? Kun olin perustanut yritykseni ja vilpittömästi esitellyt asiani tuolloiselle työnantajalleni sivutoimilupaa varten, alkoi puhelin soida. Ensin soitti kaikki kauppamiehet, jotka kauppasivat verkkosivuja, vakuutuksia ja Aku Ankkaa lainaten ”piippausta pyrstöhöyheniin”. Sitten olikin vuorossa muutama asiakaspuhelun: ”Olet kuulemma perustanut oman yrityksen…”. Eikä kyselyt koskeneet laatujärjestelmiä, vaan suoraan rakennuttamista ja valvontaa.
Siinä pohdin asiaa jonkin aikaa. Ehdotin asiakkaille, että tekisin heidän toimeksiantonsa työnantajani kautta, mutta asiakkaat vaativat laskuttavan yrityksen olevan jatkossa Brado. Suoraan sanottuna päätös vei aikaa vähemmän kuin oletin. Sitten vain esimiehen jutulle uudelleen ja tällä kertaa aiheena oli irtisanoutuminen palkkatyöstä. Sen jälkeen jäinkin vain odottamaan työsuhteen päättymistä ja uuden alkua. Aikana, jolloin pienet insinööritoimistot olivat katoavaa kansanperinnettä ja isot toimistot olivat ostaneet valtaosan pienistä pois.
